EU:n luontodirektiivi
EU:n luonto- ja lintudirektiivi suojelevat Noormarkun alueen luontoa.
Poosjärven Natura-alue, liito-oravan elinympäristöt sekä Satakunnan viherkäytävä H ovat osa laajempaa ekologista verkostoa, jonka tarkoitus on turvata luonnon monimuotoisuus. Suunniteltu räjähdysaine- ja kemikaalitehdas sijoittuisi keskeiseen kohtaan tätä kokonaisuutta.
Kettumäen alueella ja Noormarkun lähimetsissä on liito-oravalle soveltuvia elinympäristöjä
Liito-oravasta (Pteromys volans) on aiempina vuosina tehty havaintoja Noormarkun alueella. Suomen Lajitietokeskuksen https://laji.fi/ tietokannan mukaan liito-oravaa on havaittu Poosjärven ja Noormarkun metsäalueilla. Vaikka yksittäiset havainnot eivät yksin osoita pysyvää pesimäaluetta, ne kertovat lajin esiintymisestä ja mahdollisista elinympäristöistä alueella.
AFRY Finland Oy:n vuonna 2025 laatimassa luontoselvityksessä liito-oravasta ei havaittu merkkejä itse hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä. Hankealueelta havaittiin kuitenkin kuusi kolopuuta, joista viisi oli haapoja ja yksi kelomänty. Selvityksen mukaan tällaiset kolopuut voivat toimia liito-oravan pesäpuina tai levähdyspaikkoina.Hankealueelta havaittiin kuitenkin yhteensä kuusi kolopuuta, joista viisi oli haapoja ja yksi kelomänty. Selvityksessä todetaan, että nämä kolopuut voisivat toimia liito-oravan pesäpuina tai levähdyspaikkoina. Lisäksi hankealueelta tunnistettiin kaksi liito-oravalle potentiaalista elinympäristöä hankealueen lounais- sekä itä-/kaakkoisnurkissa. Nämä ovat kuusivaltaisia tuoreen kankaan metsiä, joissa on paikoin järeämpää puustoa.
Luontoselvityksessä havaittiin myös Keskisjoen varrelta, noin kilometrin päässä hankealueen itäpuolella, liito-oravan elinpiiri, jossa havaittiin runsaasti papanoita. Selvityksen mukaan hankealueen ja tämän elinpiirin välillä on metsää, joten liito-oravien liikkuminen hankealueen suuntaan lienee mahdollista. Selvityksessä todetaan lisäksi, että liito-oravalle soveltuvat elinympäristöt ja kolopuut ovat monimuotoisuutta tukevia kohteita ja ekologisia yhteyksiä tukevia alueita.
Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittuihin tiukasti suojeltuihin lajeihin. Tämä tarkoittaa, että lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain perusteella. Tämän vuoksi maankäytön suunnittelussa on tärkeää huomioida paitsi tunnetut havaintopaikat myös liito-oravalle soveltuvat metsäalueet ja niiden ekologinen yhteys ympäröiviin metsiin.
Liito-orava on yöaktiivinen, harmaaturkkinen nisäkäs, joka liitää puusta toiseen ihopoimujensa avulla. Se on uhanalainen laji, jonka elinmahdollisuuksia heikentävät erityisesti metsien hakkuut ja elinympäristöjen pirstoutuminen. Liito-oravan elinalue on tyypillisesti uroksilla keskimäärin noin 6 hehtaaria ja naarailla noin 5 hehtaaria. Kiima-aika alkaa Etelä-Suomessa yleensä maaliskuun lopulla, ja toinen kiima ajoittuu huhtikuun jälkipuoliskolle. Lajin esiintyminen havaitaan usein papanoiden perusteella: pesäpuun tyvelle kertyvät papanat ovat tyypillisesti noin riisinjyvän kokoisia.
https://cms.pori.fi/uploads/sites/7/2023/12/liite-5a_noormarkku_luontoselvitys_20111219.pdf
https://wwf.fi/luontolive/info/luontoliven-parhaat-palat/#liito-orava
Elinympäristö ja käyttäytyminen
Liito-orava suosii vanhoja kuusivaltaisia sekametsiä, joissa on runsaasti lehtipuita, kuten haapaa, koivua ja leppää. Nämä tarjoavat ravintoa ja pesäpaikkoja. Pesäpaikkoina toimivat usein kolopuut, risupesät tai linnunpöntöt. Laji liikkuu puiden latvuksissa ja välttää avoimia alueita, mikä tekee yhtenäisten metsäalueiden säilyttämisestä tärkeää sen selviytymiselle.
Suojelu ja lainsäädäntö
Liito-orava on EU:n luontodirektiivin mukainen suojeltu laji, mikä tarkoittaa, että sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kiellettyä. Suomessa luonnonsuojelulaki turvaa nämä paikat. Vuoden 2016 lainmuutoksen jälkeen vastuu suojelusta on siirtynyt maanomistajille ja metsäalan toimijoille, joiden tulee huomioida laji metsien käsittelyssä.
Viherkäytävä H – Satakunnan luonnon vihersuoni on vaarassa
Satakunnan viherrakenneselvityksen (2021) mukaan Noormarkun ja Pomarkun välinen metsäalue on osa viherkäytävä H:ta – maakunnallisesti erittäin merkittävää ekologista yhteyttä, joka toimii monien suojeltujen lajien (kuten ilveksen, euroopanmajavan ja liito-oravan) liikkumisreitkinä ja yhdistää useita laajoja metsäisiä ydinalueita toisiinsa.
Viherkäytävä H ulottuu Siikaisista Harjavaltaan ja kulkee Poosjärven, Isojärven ja Pomarkun laajojen metsäalueiden kautta. Se tukee koko Satakunnan alueen luonnon monimuotoisuutta, koska:
- Se kytkee yhteen suojelualueita ja ylläpitää lajien elinympäristöjen jatkuvuutta.
- Sen varrella on useita arvokkaita luontokohteita, kuten metsälakikohteita ja suoluontoa.
- Se on tunnistettu alueellisesti tärkeäksi Zonation-luokituksen ja maakuntakaavan pohjalta.
Nyt suunniteltu räjähdysaine- ja kemikaalitehdas uhkaa katkaista tämän ekologisen yhteyden. Tehdas sijoittuisi keskeiseen kohtaan viherkäytävää, vaarantaen:
- lajien liikkumisen ja lisääntymisen,
- alueen ekologisen eheyden,
- ja koko viherverkoston toimivuuden.
Tällainen sijoituspaikka on ristiriidassa Suomen luonnonsuojelulain ja EU:n luontodirektiivin kanssa.
📍 Viherkäytävä H ei ole pelkkä viheralue – se on luonnon oma kulkuväylä, jota ilman Satakunnan metsien ja lajien yhteys voi katketa pysyvästi.
https://satakunta.fi/wp-content/uploads/2021/11/Satakunnan-viherrakenneselvitys-2021.pdf
EU-luontodirektiivi 92/43/ETY
EU:n luontodirektiivi (92/43/ETY), eli niin kutsuttu luontotyyppien ja luonnonvaraisten lajien suojelusta annettu direktiivi, on keskeinen osa Euroopan unionin lainsäädäntöä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Sen tavoitteena on suojella luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja sekä niiden elinympäristöjä EU:n alueella pysyvällä ja järjestelmällisellä tavalla.
Direktiivi edellyttää, että jäsenvaltiot tunnistavat ja suojelevat sellaisia luontotyyppejä ja lajeja, jotka ovat EU:n yhteisen luonnonperinnön kannalta merkittäviä tai uhanalaisia. Näitä lajeja ja luontotyyppejä on lueteltu direktiivin liitteissä. Erityisesti liitteessä IV(a) mainitut lajit ovat tiukasti suojeltuja, ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen tai hävittäminen on ehdottomasti kiellettyä.
Yksi direktiivin keskeinen väline on Natura 2000 -verkosto, joka muodostuu jäsenmaiden nimeämistä erityisistä suojelualueista (SCI/SAC). Näiden alueiden tarkoituksena on turvata liitteiden II ja I lajeille ja luontotyypeille riittävät ja toimivat elinympäristöt. Natura-alueilla kaikki toimet, jotka saattavat merkittävästi heikentää suojeluarvoja, tulee arvioida ja tarvittaessa estää.
Luontodirektiivi ei ole suositus vaan oikeudellisesti sitova säädös. Sen määräykset velvoittavat kaikkia jäsenvaltioita ja myös viranomaisia kaikilla hallinnon tasoilla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että luontodirektiivin suojaamat elinympäristöt ja lajit on otettava huomioon esimerkiksi kaavoituksessa, maankäytön suunnittelussa, metsätaloudessa ja infrastruktuurihankkeissa.
Direktiivi sallii poikkeuksia tiukasta suojelusta vain erityistapauksissa. Poikkeus voidaan myöntää vain, jos kolme ehtoa täyttyy samanaikaisesti: 1) toimenpiteellä on pakottava yleinen etu, 2) sille ei ole tyydyttävää vaihtoehtoa ja 3) toimenpide ei vaaranna lajin tai luontotyypin suotuisan suojelun tasoa. Nämä poikkeukset ovat tarkasti valvottuja ja niitä myönnetään harvoin.
Luontodirektiivin rikkominen voi johtaa EU:n komission toimenpiteisiin ja jopa tuomioistuinkäsittelyyn Euroopan unionin tuomioistuimessa. Suomi on saanut aikaisemmin huomautuksia ja tuomioita direktiivin puutteellisesta toimeenpanosta, mikä osoittaa säädöksen painoarvon.
Luontodirektiivi muodostaa yhdessä lintudirektiivin kanssa EU:n luonnonsuojelulainsäädännön perustan ja toimii keskeisenä työkaluna luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämisessä. Sen periaatteet ohjaavat kaikkia EU-maita turvaamaan ekologisesti kestäviä ratkaisuja ja ottamaan luonnon suojelun vakavasti kaikessa päätöksenteossa.
Lintudirektiivi 2009/147/EY
EU:n lintudirektiivi (2009/147/EY) on keskeinen säädös luonnonvaraisten lintujen suojelussa Euroopan unionissa. Sen tavoitteena on turvata kaikkien luonnonvaraisten lintulajien suotuisa suojelutaso EU:n alueella. Direktiivi velvoittaa jäsenvaltioita suojelemaan lintulajeja ja niiden elinympäristöjä, erityisesti pesimäaikana, sekä estämään lajien häirintää ja elinympäristöjen tuhoutumista. Erityistä huomiota kiinnitetään liitteessä I mainittuihin lajeihin ja säännöllisesti esiintyviin muuttolintuihin. Direktiivin mukaisesti jäsenvaltioiden on perustettava erityissuojelualueita (SPA, Special Protection Areas) näiden lajien suojelun turvaamiseksi.
Poosjärvi on yksi tällaisista erityissuojelualueista Suomessa. Se sijaitsee Porin ja Pomarkun alueella ja kattaa noin 794 hehtaarin alueen. Poosjärvi on nimetty SPA-alueeksi lintudirektiivin perusteella, ja sen suojelun tavoitteena on turvata alueen merkitys tärkeänä lintujen pesimä- ja levähdysalueena .
Natura 2000 -verkosto, johon Poosjärvi kuuluu, on EU:n laajuinen suojelualueiden verkosto, joka perustuu lintudirektiiviin ja luontodirektiiviin. Tämän verkoston tavoitteena on säilyttää Euroopan luonnon monimuotoisuus turvaamalla uhanalaisten lajien ja luontotyyppien elinympäristöt. SPA-alueet, kuten Poosjärvi, ovat keskeisiä lintudirektiivin tavoitteiden toteuttamisessa, ja niiden suojelutoimet ovat osa EU:n pyrkimyksiä estää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen.
Poosjärven SPA-alueen suojelun toteuttamisesta vastaa Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus), joka huolehtii alueen suojelun käytännön järjestelyistä ja valvonnasta.
Yhteenvetona, lintudirektiivi ja siihen perustuvat SPA-alueet, kuten Poosjärvi, ovat keskeisiä välineitä EU:n luonnon monimuotoisuuden suojelussa. Ne tarjoavat oikeudellisen ja hallinnollisen kehyksen luonnonvaraisten lintujen ja niiden elinympäristöjen suojelulle koko unionin alueella.