TNT-tehdashankkeen vaikutukset Noormarkussa – luonto, Natura ja päästöriskit
Tälle sivulle on koottu keskeisiä tietoja Noormarkkuun suunnitellun TNT-tehdashankkeen mahdollisista vaikutuksista luontoon, Natura 2000 -alueisiin, vesitalouteen, ilmanlaatuun ja lähialueen asukkaisiin. Sivulla tarkastellaan hankkeen asiakirjoissa esiin nousevia epävarmuuksia sekä niitä ympäristö- ja terveysriskejä, joita hankkeen toteuttaminen voi aiheuttaa.
TNT-tehtaan ympäristövaikutukset Noormarkussa – mitä ympäristölupahakemus kertoo?
Forcit Pori Oy Ab hakee ympäristölupaa Noormarkkuun suunnitellulle TNT-tuotantolaitokselle. Ympäristölupahakemuksen julkistamisen myötä hankkeesta on ensimmäistä kertaa ollut mahdollista tarkastella yksityiskohtaisemmin varsinaiseen tuotantoon liittyviä ilmapäästöjä, jätevesiä, hulevesiä, jätteitä, energiantuotantoa, avopolttoa sekä häiriö- ja onnettomuustilanteita.
Ympäristölupahakemus ei kuitenkaan tarkoita, että toiminnan ympäristövaikutukset olisi jo todettu hyväksyttäviksi. Lupamenettelyssä viranomaisen on arvioitava, ovatko toiminnan päästöt ja riskit riittävästi selvitettyjä, voidaanko haitalliset vaikutukset ehkäistä ja täyttääkö toiminta ympäristönsuojelulainsäädännön sekä parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukset.
Noormarkun tapauksessa kokonaisuuden arviointia vaikeuttaa se, ettei hankkeesta ole tehty varsinaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä eli YVA-menettelyä. Ympäristövaikutuksia on sen sijaan käsitelty useissa erillisissä selvityksissä. Tämän vuoksi erityisen tärkeäksi muodostuu kysymys siitä, onko kaikkien päästölähteiden, vesien, poikkeustilanteiden, liikenteen, avopolton ja luontovaikutusten yhteisvaikutuksista muodostettu riittävän kattava kokonaiskuva.
Kyse ei ole vain yhdestä TNT-prosessista
Ympäristölupahakemuksen perusteella laitoksen ympäristövaikutukset muodostuvat useista samanaikaisista lähteistä. Varsinaisen TNT-tuotannon lisäksi alueelle sijoittuu kemikaalien varastointia ja käsittelyä, prosessi- ja jätevesijärjestelmiä, punaveden käsittelyä, vaarallisten jätteiden käsittelyä, räjähdysainejäämiä sisältävien materiaalien avopolttoa, energiantuotantoa sekä huomattava määrä kuljetuksia.
Ilmaan kohdistuvat vaikutukset eivät myöskään rajoitu yhteen savupiippuun. Hakemusasiakirjoissa käsitellään tuotannon kanavoituja päästöjä sekä hajapäästöjä muun muassa kemikaalien varastoinnista ja prosessien eri vaiheista. Lisäksi erillisiä päästötilanteita syntyy energiantuotannosta, avopoltosta sekä normaalista poikkeavissa käyttötilanteissa.
Juuri tämän vuoksi yksittäisen päästölähteen vähäinen laskennallinen päästö ei vielä kerro laitoksen kokonaisvaikutuksesta. Lupaharkinnassa olennaista on tarkastella kaikkia samanaikaisia päästölähteitä, lyhytaikaisia päästöhuippuja ja niiden yhteisvaikutuksia.
TNT-tuotannon ilmapäästöt tarvitsevat kokonaisarvion
TNT:n valmistus perustuu tolueenin vaiheittaiseen nitraukseen. Prosessissa käsitellään muun muassa tolueenia sekä väkeviä typpi- ja rikkihappoja, ja prosessin eri vaiheissa muodostuu nitroaromaattisia yhdisteitä.
Forcitin BAT-selvityksessä on tunnistettu sekä kanavoituja että hajapäästöjä. Hakemuksessa tarkastellaan muun muassa tolueenin varastoinnista, punaveden varastoinnista ja käsittelystä sekä TNT-pitoisista poistokaasuista aiheutuvia orgaanisten yhdisteiden päästöjä.
Päästöjen arvioinnissa ei kuitenkaan pitäisi tarkastella ainoastaan vuotuista kokonaismassaa. Kemianteollisuuden päästöjen merkitys riippuu myös päästettävästä aineesta, sen vaarallisuusominaisuuksista, päästön kestosta, päästökorkeudesta, sääolosuhteista sekä siitä, tapahtuuko päästö tasaisesti vai lyhyinä pitoisuushuippuina.
Erityisen tärkeää tämä on tilanteessa, jossa laitoksen läheisyydessä on asutusta sekä herkkiä luontokohteita. Pelkkä laskennallinen vuosipäästö ei osoita, millaisia pitoisuuksia esimerkiksi käynnistysten, häiriöiden, säiliöiden täyttöjen tai muiden lyhytaikaisten tapahtumien aikana voi muodostua.
KPA-kattila on merkittävä erillinen päästölähde
TNT-tuotannon tarvitsema höyry on tarkoitus tuottaa erillisellä energiantuotantolaitoksella. Hakemuksen liitteen mukaan alueelle rakennetaan 13 MW:n kiinteän polttoaineen höyrykattila sekä 13 MW:n sähkökattila. Kiinteän polttoaineen kattilan polttoaineteho on noin 15 MW.
KPA-kattilan polttoaineenkulutus voi olla enimmillään 122 000 MWh vuodessa. Keskimääräisellä polttoaineen lämpöarvolla tämä tarkoittaisi noin 52 000 tonnia kiinteää polttoainetta vuodessa, ja polttoainetta voitaisiin kuljettaa laitokselle jopa noin viisi kuormaa päivässä. Polttoaineena voidaan käyttää metsähakkeen ja teollisuuden puutähteiden lisäksi A–B-luokan kierrätyspuuta.
Hakemuksessa esitetyn teoreettisen maksimitilanteen mukaan KPA-kattilan vuosipäästöt voisivat 122 000 MWh:n polttoainekäytöllä olla alle 23 tonnia rikkidioksidia, noin 53 tonnia typen oksideja ja noin 5,3 tonnia hiukkasia vuodessa. Nämä päästöt eivät ole TNT-prosessin päästöjä vaan tulevat niiden lisäksi.
KPA-kattilalle on tehty oma leviämismallinnus. Se osoittaa hakijan mukaan, että kattilan savukaasupäästöjen aiheuttamat pitoisuudet jäisivät mallinnetuissa tilanteissa ilmanlaadun ohje- ja raja-arvojen alapuolelle. Tämä ei kuitenkaan yksin ratkaise koko TNT-laitoksen ilmanlaatuvaikutuksia, sillä kattilan mallinnus koskee kattilan päästöjä eikä automaattisesti kaikkia TNT-tuotannon prosessipäästöjä, hajapäästöjä, avopolttoa tai niiden yhteisvaikutuksia.
Normaalitoiminta ei ole ainoa tarkasteltava tilanne
Hakemus tunnistaa myös niin sanottuja OTNOC-tilanteita eli muita kuin normaalitoiminnan käyttötilanteita.
KPA-kattilan käynnistys voi hakemuksen mukaan kestää 8–16 tuntia ja vastaavasti alasajo 8–16 tuntia. Molempia arvioidaan tapahtuvan normaalissa käytössä 1–5 kertaa vuodessa. Näiden tilanteiden aikana typen oksidien, hiilimonoksidin, rikkidioksidin ja hiukkasten päästöt voivat olla normaalitoimintaa suurempia. Lisäksi kiintoaineenerottimen häiriö voi aiheuttaa kohonneita hiukkaspäästöjä. Hakemuksessa todetaan nimenomaisesti, että tilanteiden esiintymistiheyteen ja kestoon liittyy epävarmuuksia.
TNT-tuotantolaitoksen kokonaisarviossa vastaava tarkastelu on tarpeen kaikille keskeisille prosesseille. Käynnistykset, alasajot, häiriöt, puhdistusjärjestelmien viat, kemikaalivuodot ja muut poikkeamat voivat aiheuttaa aivan erilaisen päästötilanteen kuin tasainen normaalituotanto.
Ympäristövaikutusten kannalta juuri tällaiset lyhytaikaiset tilanteet voivat olla merkittäviä, vaikka niiden osuus koko vuoden päästömassasta olisi pieni.
Räjähdejätettä aiotaan hävittää avopolttamalla
Yksi ympäristölupahakemuksen olennaisimmista erityispiirteistä on räjähdysainejäämiä sisältävän jätteen käsittely.
Tuotannossa syntyy materiaaleja, joita räjähdysainekontaminaation vuoksi ei voida käsitellä samalla tavalla kuin tavallista teollisuusjätettä. Hakemuksessa esitetään tällaisen materiaalin hävittämistä tehdasalueella avopolttamalla.
Avopoltossa ei ole suljetun polttolaitoksen savukaasujen puhdistusjärjestelmää. Sen vuoksi ympäristöluvan kannalta olennaista on tietää tarkasti, mitä materiaaleja poltetaan, kuinka paljon niitä poltetaan, mitä kemiallisia aineita ne sisältävät ja millaisia päästöjä niiden palamisesta syntyy.
Päästöjen arviointia ei voida perustaa pelkästään siihen, että poltettava määrä on suhteellisen pieni. Myös palamisolosuhteet, polttokertojen määrä, tuulen nopeus ja suunta, ilmakehän sekoittumisolosuhteet sekä muodostuvien hiukkasten ja haitta-aineiden laskeuma vaikuttavat siihen, mihin päästöt päätyvät.
Samoin on ratkaistava, miten polttopaikan tuhkat, palamattomat jäämät ja maaperä tarkkaillaan ja miten estetään mahdollisten haitta-aineiden kulkeutuminen sade- ja hulevesien mukana ympäristöön.
Avopolttoa koskevassa lupaharkinnassa pitäisi siksi olla käytettävissä riittävän yksityiskohtainen päästöarvio ja tarvittaessa leviämis- ja laskeumatarkastelu. Erityinen merkitys tällä on Noormarkussa, koska hanke sijaitsee lähellä asutusta ja Poosjärven Natura 2000 -aluetta.
Punavesi on TNT-valmistuksen keskeinen jätevirta
TNT:n puhdistuksessa syntyy niin sanottua punavettä. Kyse ei ole tavallisesta teollisuuden pesuvedestä vaan TNT-tuotannolle ominaisesta voimakkaasti kuormittuneesta prosessivirrasta, jonka asianmukainen käsittely on laitoksen ympäristöturvallisuuden kannalta keskeinen kysymys.
Ympäristölupahakemuksen julkisista tiedoista ei käy avoimesti ilmi kaikkien punavesivirtojen määrä. Tämä vaikeuttaa ulkopuolista arviota siitä, minkä mittakaavan jätevirrasta ja käsittelytarpeesta on kyse.
Punaveden osalta olennaisia kysymyksiä ovat sen koostumus, varastointi, käsittelytekniikka, käsittelystä syntyvät ilma- ja jätevesipäästöt, häiriötilanteiden hallinta sekä lopulta muodostuvien jätteiden käsittely.
Punavettä ei siksi voida tarkastella vain yhtenä jätejakeena muiden joukossa. Sen käsittelyn toimivuus ja poikkeustilanteiden hallinta ovat keskeinen osa koko TNT-tuotantolaitoksen ympäristökelpoisuuden arviointia.
Jätevesiä syntyy myös energiantuotannosta
TNT-tuotannon vesien lisäksi myös energiantuotantolaitoksella syntyy huomattava määrä jätevesiä.
KPA-kattilalaitosta koskevan selvityksen mukaan tehdasalueen jätevesiviemäriin johdettavien vesien määrä olisi keskimäärin noin 29 000 m³ vuodessa ja maksimituotannolla noin 35 000 m³ vuodessa. Määrään sisältyvät muun muassa kattilan höyry-vesikierron ulospuhallusvedet, käänteisosmoosilaitoksen konsentraatti ja kalvojen pesuvedet sekä prosessilaitteiden ja lattioiden huuhteluvedet.
Näitä vesivirtoja ei pidä sekoittaa TNT-tuotannon varsinaisiin prosessijätevesiin. Kokonaisvesitaseen arvioimiseksi kaikkien tuotanto-, pesu-, saniteetti-, energia-, hule- ja sammutusvesien määrien ja kulkureittien pitäisi kuitenkin muodostaa keskenään johdonmukainen kokonaisuus.
Hulevesissä on edelleen olennainen kysymys: minne vedet todella päätyvät?
Hankealueen rakentaminen muuttaa alueen hydrologiaa merkittävästi. Metsäpohjaa korvataan rakennuksilla, teillä ja muilla vettä läpäisemättömillä tai heikosti läpäisevillä pinnoilla, minkä lisäksi alueelle rakennetaan laaja kuivatus- ja ojitusjärjestelmä.
Hakemusasiakirjoissa lähtökohtana on, että hulevedet ohjataan hallitusti pois Poosjärven Natura-alueen suunnasta. Aineistossa on kuitenkin samalla tunnistettu mahdollisuus, että joidenkin ojien kautta vettä saattaa kulkeutua Poosjärven suuntaan.
Tämä on olennainen kysymys. Jos hydrologista yhteyttä ei voida varmasti sulkea pois, sitä ei voida ympäristövaikutusten arvioinnissa käsitellä olemattomana.
Erityistä huomiota on kiinnitettävä myös olemassa olevaan Poosjärven suuntaan johtavaan ojaverkostoon. Tehdasalueelta Poosjärven valuma-alueen suuntaan johtavat pintavesiyhteydet olisi joko katkaistava luotettavasti tai niiden merkitys ja toiminta osoitettava riittävillä hydrologisilla selvityksillä.
Tarkastelussa pitää huomioida normaalisateiden lisäksi rankkasateet, lumen sulaminen, routa, ojien tukkeutuminen, allaskapasiteetin täyttyminen sekä samanaikainen häiriö- tai onnettomuustilanne.
Sammutusvesien hallinnan on toimittava myös todellisessa onnettomuudessa
Kemikaali- ja räjähdeteollisuudessa sammutusvedet voivat onnettomuustilanteessa muodostaa merkittävän ympäristöriskin.
Hakemuksessa hule- ja sammutusvesiä on tarkoitus kerätä suljettaviin järjestelmiin ja pidätysaltaisiin. Pelkästään KPA-kattilalaitoksen tulipalossa käytettävän sammutusveden määräksi on arvioitu noin 640 m³, ja hakemuksessa oletetaan noin 50 prosentin muodostuvan talteen otettavaksi sammutusjätevedeksi. Tämä määrä on ilmoitettu huomioiduksi eteläisen hulevesialtaan mitoituksessa.
TNT-tehtaan kokonaisuutta arvioitaessa ratkaisevaa ei kuitenkaan ole vain yhden rakennuksen laskennallinen sammutusvesimäärä. Altaiden ja sulkujärjestelmien kapasiteetin on oltava riittävä myös silloin, jos samaan aikaan esiintyy voimakas sade, kemikaalivuoto tai useamman järjestelmän häiriö.
Saastunutta vettä ei saa päästä ympäristöön sen vuoksi, että oletettu onnettomuusskenaario osoittautuu todellista tapahtumaa pienemmäksi.
Poosjärven Natura 2000 -alueen läheisyys korostaa epävarmuuksia
Poosjärven Natura 2000 -alue sijaitsee alle kilometrin etäisyydellä hankealueesta. Alue on suojeltu erityisesti linnustollisten arvojensa vuoksi, ja sen ekologinen tila liittyy olennaisesti myös järven ja ympäröivien kosteikkojen hydrologiaan.
Hankkeesta on laadittu Natura-arvioinnin tarpeellisuutta koskeva selvitys, mutta varsinaista luonnonsuojelulain mukaista Natura-arviointia ei ole tehty.
Tarveharkinnassa vaikutuksia on tarkasteltu muun muassa melun, rakentamisen ja pintavesien näkökulmasta. Samalla aineistossa on jäänyt epävarmuuksia esimerkiksi mahdollisista ojayhteyksistä Poosjärven suuntaan sekä poikkeus- ja onnettomuustilanteiden vaikutuksista.
Ympäristölupahakemus tuo kokonaisuuteen lisäksi sellaisia päästölähteitä, joiden merkitys on arvioitava Natura-alueen kannalta: TNT-tuotannon ilmapäästöt, KPA-kattila, avopoltto, mahdollinen haitta-aineiden laskeuma, hule- ja sammutusvedet sekä OTNOC- ja onnettomuustilanteet.
Natura-kysymystä ei siksi pitäisi tarkastella vain sen perusteella, mitä ennen ympäristölupahakemuksen valmistumista tiedettiin hankkeesta. Myös ympäristölupavaiheessa tarkentuneet tiedot on otettava kokonaisarvioinnissa huomioon.
Luontoarvot eivät rajoitu Natura-alueen rajaan
Vuoden 2025 luontoselvityksissä hankealueelta ja sen läheisyydestä tunnistettiin useita arvokkaita luontokohteita. Alueella tai sen läheisyydessä on pienvesiä, kosteikkoja, suokohteita ja muita vesitaloudesta riippuvaisia elinympäristöjä.
Selvityksissä on käsitelty myös esimerkiksi liito-oravaa, viitasammakkoa, saukkoa ja linnustoa. Alueen ekologinen merkitys ei siten muodostu vain yksittäisestä havaitusta lajista vaan siitä, että se sijaitsee osana laajempaa metsä-, suo- ja vesistöverkostoa.
Tehdasalueen rakentaminen, kuivatus, tieverkosto ja aitaaminen muuttavat alueen nykyistä rakennetta pysyvästi. Tämän vuoksi myös ekologisten yhteyksien säilyminen ja elinympäristöjen pirstoutuminen kuuluvat hankkeen kokonaisvaikutuksiin.
BAT-arvioinnissa on huomioitava myös uudemmat BAT-päätelmät
Forcitin BAT-arvioinnissa käytetään muun muassa Euroopan komission vuonna 2006 julkaisemaa Organic Fine Chemicals -BREF-asiakirjaa. Asiakirjan soveltamisalaan kuuluvat myös orgaaniset räjähteet, joten se on TNT-tuotannon kannalta olennainen vertailuasiakirja.
Vuoden 2006 OFC-BREF ei kuitenkaan ole ainoa kemianteollisuuden päästöjä koskeva BAT-lähde.
Euroopan komissio hyväksyi joulukuussa 2022 kemianteollisuuden yhteisiä jätekaasujen hallinta- ja käsittelyjärjestelmiä koskevat BAT-päätelmät (WGC). Ne käsittelevät nimenomaan kemianteollisuuden kanavoitujen ja hajapäästöjen hallintaa. Komission täytäntöönpanopäätöksen mukaan BAT-päätelmät toimivat soveltamisalaansa kuuluvien laitosten lupaehtojen lähtökohtana.
Siksi yksittäistä OFC-BREFissä esitettyä massavirtarajaa tai muuta vanhempaa vertailuarvoa ei pidä käyttää sellaisenaan perusteena sille, että tietty päästö olisi automaattisesti ympäristövaikutuksiltaan merkityksetön. Arvioinnissa on tarkasteltava myös päästettävän aineen ominaisuuksia, hajapäästöjä, päästöjen ehkäisyä ja ajantasaista BAT-tasoa.
Tarkkailua ei pitäisi jättää liian pitkälle tulevaisuuteen
Ympäristöluvan tarkoituksena on määrittää jo ennen toiminnan aloittamista, millä edellytyksillä toimintaa voidaan harjoittaa.
KPA-kattilaa koskevassa hakemusasiakirjassa todetaan kuitenkin, että laitoksen tarkkailusuunnitelmaa laaditaan ympäristölupapäätöksen ja toteutussuunnittelun edetessä ja että se toimitetaan valvontaviranomaiselle viimeistään kolme kuukautta ennen kattilalaitoksen käyttöönottoa.
Toteutussuunnittelun tarkentuminen myöhemmin on teollisessa hankkeessa normaalia. Ympäristöluvan kannalta keskeisten päästöjen, mittausmenetelmien, tarkkailutiheyksien, poikkeustilanteiden seurannan sekä ympäristövaikutusten seurantaperiaatteiden pitää silti olla riittävän selviä jo lupapäätöstä tehtäessä.
Erityisesti TNT-tuotannon kaltaisessa laitoksessa tarkkailun pitäisi kattaa normaalin toiminnan lisäksi sellaiset tilanteet, joissa päästöt voivat hetkellisesti kasvaa.
Keskeinen puute on kokonaisvaikutusten osoittaminen
Ympäristölupahakemuksessa on suuri määrä erillisiä selvityksiä. Ongelmana ei siten välttämättä ole se, ettei mitään olisi selvitetty, vaan se, että ympäristövaikutuksia tarkastellaan monessa kohdassa erillisinä osina.
KPA-kattilalle voidaan tehdä oma ilmanlaatumallinnus, melulle oma mallinnus, hulevesille oma suunnitelma, luonnolle oma selvitys ja Natura-alueelle oma tarveharkinta. Todellisessa ympäristössä nämä vaikutukset eivät kuitenkaan esiinny toisistaan erillään.
Saman laitoksen toiminnasta syntyvät samanaikaisesti TNT-prosessin kanavoidut päästöt ja hajapäästöt, energiantuotannon päästöt, liikenne, jätevedet, hulevedet, avopoltto sekä ajoittaiset OTNOC- ja häiriötilanteet.
Lupaharkinnan kannalta olennaista on siksi pystyä osoittamaan myös kokonaisuuden hyväksyttävyys.
Miksi ympäristöluvan käsittely on nyt ratkaiseva vaihe?
Ympäristölupa on se lupamenettely, jossa tehtaan varsinaisen toiminnan ympäristövaikutuksia arvioidaan kokonaisuutena. Rakennuksen tai tuotantolaitoksen sijoittamista koskeva lupa ei korvaa ympäristölupaharkintaa.
Forcitin ympäristölupahakemus antaa hankkeesta aikaisempaa huomattavasti tarkempaa tietoa, mutta samalla se nostaa esiin uusia kysymyksiä.
Kuinka TNT-prosessin kaikkien päästölähteiden yhteisvaikutukset on arvioitu? Millaisia pitoisuuksia syntyy lyhytaikaisissa päästötilanteissa? Miten avopolton päästöt ja laskeuma on selvitetty? Miten punavesi käsitellään kaikissa tilanteissa? Minne vedet kulkeutuvat poikkeustilanteessa? Riittävätkö sammutus- ja hulevesialtaat myös pahimmissa uskottavissa tilanteissa? Miten Poosjärven Natura-alueelle mahdollisesti kohdistuvat ilma-, vesi- ja onnettomuusvaikutukset on kokonaisuutena poissuljettu?
Nämä eivät ole teoreettisia sivukysymyksiä, vaan juuri niitä asioita, joiden perusteella ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä arvioidaan.
Turvallinen Noormarkku ry:n näkemyksen mukaan näin suuren kemikaali- ja räjähdeteollisuuden laitoksen ympäristölupaa ei tule ratkaista oletusten tai myöhemmin tarkentuvien olennaisten tietojen perusteella. Luvan perustana tulee olla riittävä, ajantasainen ja keskenään johdonmukainen selvitys laitoksen kaikista merkittävistä päästöistä, niiden yhteisvaikutuksista sekä normaali-, häiriö- ja onnettomuustilanteista.
Ympäristönsuojelun kannalta olennaista ei ole vain se, toimiiko jokainen yksittäinen järjestelmä suunnitelman mukaisesti normaalina päivänä. Ratkaisevaa on, mitä tapahtuu kokonaisuudelle silloin, kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.
Lähteet: Forcit Pori Oy Ab:n ympäristölupahakemus ja sen julkiset liitteet, Lupa- ja valvontaviraston ympäristötietopalvelu asia 3441890; AFRY Finland Oy, Energiantuotanto – KPA-kattilalaitos, 2.6.2026; Forcitin BAT-selvitys; hankkeen luonto-, Natura-, pinta- ja hulevesiselvitykset; Euroopan komissio, Reference Document on Best Available Techniques for the Manufacture of Organic Fine Chemicals (2006); komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2022/2427 ja Common Waste Gas Management and Treatment Systems in the Chemical Sector (WGC BREF).
TNT-tehdashankkeen Natura-arvioinnin tarveharkinta
Alla on koottu systemaattinen tarkastelu asiakirjasta “Selvitys Natura-arvioinnin tarpeellisuudesta”. Tarkastelu koskee niitä seikkoja, jotka asiakirjan oman sisällön perusteella olisi tullut ottaa huomioon Natura 2000 -arvioinnin tarpeellisuutta harkittaessa.
Asiakirjan tarkastelu painottuu pääosin lintuihin kohdistuviin suoriin häiriövaikutuksiin. Samalla Natura-alueen kuvauksessa keskeisinä esiin nousevat hydrologia, vedenkorkeuden vaihtelu, kevättulvat ja rehevöitymisherkkyys jäävät vähäisemmälle huomiolle. Näihin tekijöihin kohdistuvia mahdollisia vaikutuksia ei arvioida yksityiskohtaisesti, vaikka ne ovat Poosjärven Natura-alueen ekologisen toiminnan kannalta olennaisia.
Arvioinnissa käytetty aineisto on osin vanhentunutta. Lajitiedot perustuvat pääosin vuoteen 2015 ulottuviin selvityksiin, ja asiakirjassa todetaan itsekin tietojen mahdollinen ajantasaisuuden puute. Lisäksi hankkeen ei-julkisuuden vuoksi salassa pidettävää lajiaineistoa ei ole voitu hyödyntää arvioinnissa. Näiden tietopuutteiden vaikutusta arvioinnin luotettavuuteen ei kuitenkaan käsitellä tarkemmin.
Natura-alueen luontotyypeistä ja kasvillisuudesta ei ole esitetty kattavaa ajantasaista selvitystä. Tämä rajoittaa mahdollisuuksia arvioida lintujen elinympäristöjen tilaa ja niiden muutoksia, vaikka alueen suojeluperusteet liittyvät nimenomaan kosteikkoihin ja rantaluhtiin.
Hulevesivaikutusten osalta todetaan, että vedet on suunniteltu johdettavaksi pois Natura-alueen suunnasta. Samalla asiakirjassa kuitenkin todetaan, että joidenkin ojien kautta kulkeutuminen saattaa olla mahdollista. Näitä mahdollisia virtaamareittejä tai poikkeuksellisia sää- ja tulvatilanteita ei tarkastella tarkemmin, eikä hydrologista mallinnusta esitetä.
Myös poikkeus- ja onnettomuustilanteiden vaikutukset käsitellään yleisellä tasolla. Suuronnettomuusvaaralliseen kemikaaliteollisuuteen liittyvien riskien mahdollisia vaikutuksia Natura-alueeseen ei arvioida skenaariopohjaisesti.
Meluvaikutusten arviointi perustuu yleisiin oletuksiin lintujen sopeutumisesta tasaiseen meluun. Rakentamisen usean vuoden kestoa ja melun mahdollisia kumulatiivisia vaikutuksia Natura-alueen pesimälinnustoon ei tarkastella yksityiskohtaisesti.
Yhteisvaikutusten osalta todetaan, ettei alueella ole tiedossa muita merkittäviä hankkeita. Metsätalouden, olemassa olevan infrastruktuurin ja hankkeen yhteisvaikutuksia Natura-alueen hydrologiaan ja elinympäristöjen pirstoutumiseen käsitellään vain suppeasti.
Johtopäätöksissä arviointi nojaa pitkälti siihen, että mahdollisia haitallisia vaikutuksia voidaan hallita suunnitteluratkaisuilla ja myöhemmillä selvityksillä. Natura-arvioinnin tarpeellisuutta koskeva ratkaisu tehdään kuitenkin ennen hankkeen toteutusta, jolloin epävarmuuksien merkitys korostuu. Asiakirjan perusteella kaikkia Poosjärven Natura 2000 -alueen suojeluperusteisiin kohdistuvia mahdollisia merkittäviä vaikutuksia ei voida objektiivisesti sulkea pois. Tästä syystä luonnonsuojelulain 35 §:n mukaisen varsinaisen Natura-arvioinnin tarve olisi ollut perusteltua arvioida laajemmin.
Lähde: AFRY Finland Oy, Selvitys Natura-arvioinnin tarpeellisuudesta, Project Thunder / Poosjärvi (FI0200034, SPA).
Hankealueen ja sen ympäristön luontoarvojen tarkastelu
Luontoselvityksen mukaan suunniteltu räjähdetehdas sijoittuisi alueelle, jossa on useita arvokkaita luontokohteita ja suojeltuja elinympäristöjä aivan hankealueen läheisyydessä. Rakentaminen muuttaisi alueen vesitaloutta, kuivattaisi laajoja metsä- ja suoalueita sekä katkaisisi eläinten liikkumisreittejä. Luonnon rakenne ja ekosysteemin tasapaino muuttuisivat pysyvästi, ja vaikutukset ulottuisivat hankealueen ulkopuolelle aina Natura-alueisiin saakka.
Vuoden 2025 luontoselvitykset osoittavat, että Forcit Pori Oy:n suunnittelema räjähdetehdashanke sijoittuisi alueelle, joka on huomattavasti herkempi ja luontoarvoiltaan rikkaampi kuin mitä pelkkä talousmetsäluonnehdinta antaa ymmärtää. Vaikka hankealue on suurilta osin käsiteltyä metsää, se sijaitsee aluekokonaisuuden keskellä, jossa on sekä suojeltuja luontokohteita, uhanalaisia lajeja että vedenkiertoon perustuvia ekosysteemejä. Poosjärven Natura 2000 -alue, siihen liittyvät luonnonsuojelualueet ja valtakunnallisesti arvokas lintualue sijoittuvat alle kilometrin etäisyydelle suunnitellusta tehdasalueesta, mikä tekee ympäristöstä poikkeuksellisen herkän muutoksille.
Selvityksissä tunnistettiin viisi arvokasta kasvillisuuskohdetta, mukaan lukien vesilain nojalla suojeltu luonnonmukainen vesilähde ja noro. Näihin kuuluu myös arvokkaita suolaikkuja ja kosteikkoja, jotka ovat erityisen herkkiä maaperän kuivumiselle ja veden virtauksen muutoksille. Tällaiset kohteet ovat erityisen herkkiä sekä kaivuutöille että vedenvirtausten muutoksille, koska niiden tila riippuu suoraan maaperän kosteudesta ja luonnollisesta pohjavesisyötöstä. Hankealueen läheisyydessä sijaitsee myös hiilimiilu, joka on suojeltava kiinteä muinaisjäännös ja siten osa alueen kulttuuriperintöä. Tämä korostaa sitä, että vaikutukset eivät koskisi pelkästään luonnonympäristöä, vaan myös ihmisen historiaa alueella.
Eläimistön osalta suojeltuja lajeja ei havaittu suoraan hankealueelta rajatun selvitysjakson aikana, mutta niitä elää aivan sen ympäristössä. Liito-oravan elinpiirejä on noin kilometrin säteellä, ja metsiä pitkin kulkevat yhteydet ulottuvat kohti suunniteltua tehdasaluetta. Rakentaminen katkaisisi näitä yhteyksiä ja kaventaisi liikkumisreittejä. Sama koskee saukkoa ja viitasammakkoa, joiden elinpiirit ja lisääntymisalueet ovat riippuvaisia pienvesien säilymisestä luonnontilaisina. Linnustossa havaittiin useita suojeltavia ja uhanalaisia lajeja, kuten palokärki, kehrääjä, pyy ja viherpeippo, joille alueen metsärakenne ja häiriöttömyys ovat tärkeitä. Lisäksi alueen läheisyydestä on tehty havaintoja sudesta, ilveksestä ja euroopanmajavasta, mikä osoittaa laajemman metsä- ja suoaluekokonaisuuden ekologista arvoa.
Merkittävin muutos kohdistuisi vesitalouteen. Rakentaminen edellyttää yli kahdeksan kilometrin pituisia uusia ojia ja laajoja kuivatusrakenteita maa-alueen kuivaamiseksi. Kun metsä- ja suoalueet korvataan rakennuksilla, teillä ja sorapintaisilla kentillä, veden luonnollinen imeytyminen vähenee ja valunta kasvaa voimakkaasti. Tämä lisää kiintoaineksen ja epäpuhtauksien kulkeutumisriskiä ympäröiviin ojiin ja valuma-alueille. Vaikka hulevedet pyritään suunnitelmien mukaan ohjaamaan pois Poosjärven Natura-alueen suunnasta, vesitalouden muutokset voivat vaikuttaa laajasti koko lähiympäristöön, sillä luonnon hydrologia ei noudata tarkasti karttojen rajoja. Viivytysaltaat ja suodatinkankaat voivat vähentää riskejä, mutta niiden tehokkuus riippuu jatkuvasta huollosta ja on altis poikkeustilanteille, kuten rankkasateille.
On huomionarvoista, että ELY-keskus ei edellyttänyt hankkeelle Natura-arviota, vaikka Natura-alue sijaitsee alle kilometrin etäisyydellä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei vaikutuksia olisi — ainoastaan sitä, että niitä ei viranomaisarvioinnissa katsottu pakolliseksi selvittää syvällisemmin. Tämä jättää ratkaisevia epävarmuuksia, sillä erityisesti vesistöihin, kosteikkoihin ja pohjaveden liikkeisiin liittyvät muutokset voivat näkyä vasta vuosien viiveellä.
Kokonaisuutena luontoselvitys osoittaa, että hanke sijoittuisi ekologisesti, hydrologisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävään solmukohtaan. Alueen arvo ei perustu yhden suojellun lajin esiintymään, vaan sen rooliin osana laajaa, toisiinsa kytkeytyvää luonnonverkostoa. Kun tämä kokonaisuus katkeaa, seuraukset ulottuvat hankealueen ulkopuolelle ja ovat pitkälti peruuttamattomia — muuttaen sekä luonnon toimintaa että maisemarakennetta pysyvästi.
Lähteet: Forcit luontoselvitykset 2025, alustava hulevesisuunnitelma, Forcitin esitys avoimessa yleisötilaisuudessa
Savua ilman suodatinta – avopoltto Noormarkussa?
Jätteiden avopoltto on yleisesti kielletty ympäristönsuojelulainsäädännössä, mutta räjähteitä sisältävä jäte on poikkeus, koska sen turvallinen käsittely tavanomaisissa laitoksissa on haastavaa. EU:n jätedirektiivit ja jätteenpolttoa koskeva sääntely edellyttävät, että vaaralliset jätteet poltetaan hallituissa laitoksissa, joissa on savukaasujen puhdistus – avopoltto ei lähtökohtaisesti täytä näitä vaatimuksia. Siksi avopoltto on sallittua vain erityistapauksissa turvallisuussyihin vedoten. Esimerkiksi Yhdysvaltain ympäristösäännökset kieltävät vaarallisen jätteen avopolton, paitsi jos kyse on räjähdejätteestä.
Tuotantoprosessin räjähdejätteet: Räjähteiden valmistuksessa syntyy jätettä (esim. räjähdysaineella kontaminoituneet rätit, suodattimet, imeytysaineet, vialliset räjähde-erät), jota ei voida turvallisesti polttaa tavanomaisessa jätteenpolttouunissa. Tällöin valmistuslaitoksen alueella voidaan käyttää avopolttoa pienissä erissä kontrolloidusti.
Kansainvälisesti menetelmä on tunnettu riskialttiudestaan: Yhdysvaltain ympäristövirasto (EPA) on pitänyt avopolttoa kiellettynä vaarallisen jätteen käsittelymenetelmänä jo vuodesta 1980, ja nykyisin sen kieltämistä tiukennetaan entisestään. Myös Euroopan jätelainsäädäntö korostaa savukaasujen puhdistuksen välttämättömyyttä, jota avopoltto ei voi täyttää. Avopoltossa räjähteiden sisältämät vaaralliset aineet vapautuvat ilmaan ja maaperään lähes suodattamattomina. Tutkimuksissa ja raporteissa on todettu, että avopoltossa voi muodostua erittäin myrkyllisiä yhdisteitä: mm. raskasmetalleja (lyijy, kadmium), orgaanisia myrkkyjä (dioksiinit, furaanit), hiilimonoksidi, vaaralliset PAH-yhdisteet sekä typen oksideja. Poltettavan jätteen koostumuksesta riippuen jätteissä voi esiintyä myös metalleja, jotka voivat päätyä hiukkaspäästöihin ja polttojäännökseen.
Raportoidut päästöt: Avopoltto tuottaa tyypillisesti näkyvää savua ja jätetuhkaa. Yleisellä tasolla räjähteiden palamisesta syntyy mm. typen oksideja, hiilimonoksidia, hiukkasia sekä mahdollisesti kloorivetyä (jos klooriyhdisteitä on) ja orgaanisia yhdisteitä. Koska avopoltossa lämpötila ja palaminen eivät ole yhtä kontrolloituja kuin jäteuuneissa, muodostuu nokeentumista ja epätäydellisen palamisen tuotteita herkemmin (kuten PAH-yhdisteitä ja dioksiineja).
Hiilimonoksidi (CO)
Väritön, hajuton ja myrkyllinen kaasu. Estää hapen kuljetusta kehossa ja voi aiheuttaa huonovointisuutta, pahoinvointia ja päänsärkyä jo pieninä pitoisuuksina.Typen oksidit (NO, NO₂)
Hengitysteitä ärsyttäviä kaasuja, jotka osallistuvat myös alailmakehän otsonin muodostumiseen – otsoni on haitallinen niin ihmisille kuin kasveillekin.Pienhiukkaset (PM10, PM2.5)
Kulkeutuvat syvälle keuhkoihin ja verenkiertoon. Yhdistetty mm. astmaan, keuhkosairauksiin ja sydän- ja verisuonitautien pahenemiseen.PAH-yhdisteet (polyaromaattiset hiilivedyt)
Epätäydellisen palamisen tuotteita, joista moni on karsinogeeninen (syöpävaarallinen). Esimerkkejä: bentso(a)pyreeni.Dioksiinit ja furaanit
Erittäin myrkyllisiä, pysyviä orgaanisia yhdisteitä, joita syntyy erityisesti klooripitoisten aineiden palaessa. Ne kertyvät elimistöön ja voivat aiheuttaa immuuni- ja hormonihäiriöitä, lisääntymisongelmia ja syöpäriskiä.VOC-yhdisteet (haihtuvat orgaaniset yhdisteet)
Osallistuvat ilman epäpuhtauksien muodostumiseen ja voivat aiheuttaa hengitysoireita, päänsärkyä ja pahoinvointia.Raskasmetallit
Räjähdejätteissä voi esiintyä esimerkiksi lyijyä, kadmiumia ja antimonia. Nämä voivat kulkeutua hengitysilmaan höyryinä tai sitoutuneina hiukkasiin.
Jäännökset ja tuhkat maaperässä
Polton jälkeen alueelle jää palojätettä:
Tuhka, hiiltyneet jäänteet ja kemialliset jäämät
Avopoltossa syntyy tuhkaa, hiiltyneitä jäänteitä sekä hienojakoisia hiukkasia, jotka voivat sisältää raskasmetalleja ja orgaanisia haitta-aineita. Osa näistä voi kulkeutua savukaasujen mukana ilmaan ja laskeutua myöhemmin maaperään, kasvillisuuteen ja vesistöihin.Sade ja hulevesivalumat voivat huuhtoa jäänteitä maaperään ja pintavesiin, levittäen haitta-aineita laajemmalle alueelle. Näin ne voivat vaikuttaa ekosysteemeihin tai päätyä esim. Poosjärven valuma-alueelle.
Turvallisuusriskit ja onnettomuuspotentiaali
Avopoltto on altis hallitsemattomille reaktioille, etenkin jos poltettavan jätteen koostumus vaihtelee.
Tukesin Vihtavuoren raportissa (2011) dokumentoitiin räjähdys, joka tapahtui avopolttoalueella.
Myös kuumeneminen ja itsekuumenevat pakkaukset voivat aiheuttaa vaaratilanteita.
Mitä tämä voi tarkoittaa Noormarkussa?
Episodimaiset savupilvet 2-4 kertaa viikossa voivat aiheuttaa ajoittaisia haju/savuhaittoja tuulen ja sään mukaan.
Lähteet:
TNT-tehtaan jätevedet ja hulevedet – todelliset uhat
Prosessi- ja pesuvedet
Forcitin mukaan tehtaalla jätevesiä “kierrätetään tai johdetaan jätevedenpuhdistamolle”. Käytännössä tämä tarkoittaa, että osa vedestä pyritään vähentämään ja kierrättämään jo prosessissa, esimerkiksi optimoimalla pesuja. Tämä on niin sanottua BAT-tasoa, jolla kuormaa pienennetään lähteellä. Sen jälkeen vedet on eroteltava kuormituksen mukaan: helposti biohajoavat virrat voidaan ohjata eteenpäin, mutta huonosti hajoavat tai vaaralliset jakeet pitäisi esikäsitellä (esim. kemiallisella hapetuksella, liuotinten poistolla) tai kuljettaa muualle hävitettäviksi. Vasta riittävän puhdistetut, biohajoavat vedet voidaan johtaa kunnalliselle puhdistamolle.
⚠️ Riski: kunnalliset jätevedenpuhdistamot eivät ole suunniteltu nitroyhdisteille ja muille räjähdekemikaaleille. Tietyt vaikeasti biohajoavat, toksiset tai nitrifikaatiota inhiboivat teollisuusjätevedet voivat riittävinä pitoisuuksina häiritä kunnallisen puhdistamon biologista prosessia. Siksi jätevesien koostumus, esikäsittely, vastaanottokelpoisuus ja kuormituspiikit on tunnettava ennen niiden johtamista kunnalliseen viemäriin.
Mitä ennen kunnallista puhdistamoa on varmistettava
BAT-asetukset määrittävät, millaisina pitoisuuksina teollisuusjätevesiä ylipäätään saa johtaa kunnalliseen verkkoon. OFC-BREF edellyttää haitallisia aineita sisältävien jätevesivirtojen erottelua ja tarvittaessa esikäsittelyä ennen biologista käsittelyä tai kunnalliseen viemäriin johtamista. BREFissä annetaan erillisiä BAT-tasoja muun muassa AOX-yhdisteille, poistettaville klooratuille hiilivedyille ja tietyille raskasmetalleille. Näiden saavuttaminen edellyttää esikäsittelyä ja erottelua jo tehtaalla. Lisäksi BAT vaatii, että off-site -käsittelyn toimivuus todennetaan simuloimalla kunnallisen laitoksen olosuhteita ja että tarkkailu, tarvittaessa myös biomonitorointi, on jatkuvaa. Kunnallisen puhdistamon biologinen nitrifikaatio on erittäin herkkä, ja sen romahtaessa toipuminen kestää viikkoja – siksi esikäsittely ja tasainen syöttö ovat kriittisiä.
⚠️ Riski: Ympäristölupahakemus täsmentää useita vesivirtoja ja niiden johtamista, mutta koko TNT-tuotannon eri vesivirtojen koostumuksen, käsittelyn ja lopullisen johtamisen arviointi edellyttää hakemuksen useiden liitteiden tarkastelua kokonaisuutena.
Hulevedet ja suljettava järjestelmä
Forcitin mukaan tehdasalueen piha- ja kattovedet johdetaan viivytys- ja laskeutusaltaisiin, joissa virtaamaa hidastetaan ja kiintoainetta laskeutuu. Lisäksi järjestelmässä on sulkuventtiilit ja pidätysaltaat, joiden tarkoitus on estää poikkeustilanteessa (esim. vuoto, kemikaalivahinko, sammutusvesi) saastuneiden vesien pääsy ulos alueelta. Tämä on myös BAT-vaatimus. On huomattava, että ELY-keskus suhtautuu kielteisesti hulevesien johtamiseen maantien sivuojiin, eli järjestelmän on todella toimittava suljettuna – muuten vedet päätyvät luontoon.
⚠️ Riski: viivytys- ja laskeutusaltaat poistavat pääasiassa kiintoainetta, eivät liuenneita kemikaaleja. Suljettava järjestelmä toimii vain, jos vuoto havaitaan ajoissa ja altaiden kapasiteetti riittää. Jos venttiili jää auki tai altaat täyttyvät rankkasateessa tai palotilanteessa, saastuneet vedet pääsevät hallitsemattomasti ympäristöön.
Sivuvirrat
Osa tuotannossa syntyvistä jäte- ja sivuvirroista käsitellään laitoksella tai johdetaan asianmukaisen käsittelyn jälkeen jätevesijärjestelmään, kun taas osa jakeista toimitetaan laitoksen ulkopuolelle luvan omaaville vastaanottajille. Laitoksen ulkopuolelle toimitettavat vaaralliset jätteet ja kemikaalipitoiset jakeet lisäävät myös vaarallisten aineiden kuljetuksia.
⚠️ Riski: kaikki nämä virrat kuljetetaan maanteitse pois tehtaalta. Tämä lisää merkittävästi vaarallisten kemikaalien kuljetuksia alueen liikenteessä, ja jokainen kuljetus on mahdollinen onnettomuus- ja ympäristöriski.
Jäähdytysvesi
Suljettu kierto vähentää normaalitoiminnan vesipäästöjä, mutta poikkeustilanteissa olennaista on, miten mahdollisesti kontaminoitunut jäähdytysvesi kerätään ja estetään pääsemästä ympäristöön.
⚠️ Riski: vaikka normaalioloissa purkua ei ole, jäähdytysvedet voivat kontaminoitua poikkeustilanteissa (esim. vuoto, kemikaalipäästö, tulipalo). Jos suljettu kierto häiriintyy tai kapasiteetti ylittyy, vedet kuuluvat samaan keräysjärjestelmään kuin muutkin jätevedet – ja voivat silloin päätyä joko kunnalliselle puhdistamolle tai ympäristöön. Lisäksi jäähdytysjärjestelmissä käytetään usein kemikaaleja (korroosionsuoja, biosidit), jotka voivat lisätä vesien käsittelyn kuormitusta.
Miltä tämä näyttää käytännössä Noormarkussa?
– Alueella olisi erilliset viemäröinnit prosessi-, pesu- ja hulevesille.
– Käytössä olisi tasaus- ja varoaltaat sekä suljettavat hulevesijärjestelyt, joilla myös sammutusvesi pyritään pidättämään onnettomuuksissa.
– Esikäsittelytekniikoita, kuten liuottimien talteenotto ja kemiallinen hapetus, käytettäisiin vain osalle virroista – osa kuljetettaisiin pois luvitetuille laitoksille.
– Kunnallisen puhdistamon suojaamiseksi edellytettäisiin säännöllistä testausta ja seurantaa.
⚠️ Riski: BAT-ohje edellyttää, että ennen vesien johtamista kunnalliseen puhdistamoon niiden soveltuvuus todennetaan simuloiduissa testeissä ja että raja-arvot määritellään. Forcit ei kuitenkaan avaa, miten tämä tehdään, eikä anna tarkkoja raja-arvoja. Tämä on merkittävä aukko: ilman niitä lupaukset jäävät paperille, mutta käytännön toimivuus on epävarmaa.
📌 Yhteenveto riskeistä:
– Kunnallisen puhdistamon biologinen prosessi voi lamaantua → vaarallisia aineita päätyy vesistöön.
– Kierrätyksen ja esikäsittelyn yksityiskohdat puuttuvat → riskiä ei voi arvioida.
– Hulevesien pidätys toimii vain, jos kaikki sujuu suunnitellusti → onnettomuuksissa epävarmuus suuri.
– Sivuvirtojen poisvieminen lisää vaarallisia kuljetuksia.
– Koko järjestelmä nojaa siihen, että kaikki luvatut ratkaisut todella toimivat – mutta konkreettisia varmistuksia ei ole esitetty.
Lähteet:
- Forcitin vastine muistutuksiin
European Commission. Integrated Pollution Prevention and Control: Reference Document on Best Available Techniques for the Manufacture of Organic Fine Chemicals. August 2006. https://bureau-industrial-transformation.jrc.ec.europa.eu/reference/manufacture-organic-fine-chemicals
Nitroaromaattisia kemikaaleja käsittelevien laitosten päästö- ja hajuhaitat
Taustaa ja kohdekemikaalit
TNT:n (2,4,6-trinitrotolueenin) valmistusprosessi sisältää tolueenin nitrauksen useassa vaiheessa mono- ja dinitrotolueeneiksi, joita edelleen nitraamalla saadaan TNT. Prosessissa käytetään myös väkevää typpi- ja rikkihappoa. Samankaltaisia nitroaromaattisia kemikaaleja ovat mm. tolueeni, nitrotolueenit (orto-, meta- ja para-isomeerit), dinitrotolueenit (DNT) sekä nitrobentseeni – kaikki joko raaka-aineita, välituotteita tai sivuotuotteita TNT-teollisuudessa. Nämä yhdisteet voivat aiheuttaa hajuhaittoja erittäin pieninäkin pitoisuuksina, ja ne ovat usein myrkyllisiä. Huomionarvoista on, että puhdas TNT on hajuton keltainen kiinteä aine 19january2021snapshot.epa.gov; hajuhaittoja TNT-tehtaissa aiheuttavatkin pääasiassa sen välituotteet, liuottimet ja reaktiokaasut.
Kemikaalien hajuominaisuudet: Tolueeni on haihtuva aromaatti, jolla on makeahko, pistävä liuotinmainen haju ja jonka hajukynnys on noin 2,9 ppm (noin 11 mg/m^3) epa.gov. Nitrobentseeni on öljymäinen keltainen neste, jonka klassinen tunnusomainen tuoksu muistuttaa karvasmantelia; sen hajukynnys on erittäin alhainen, vain ~0,018 ppm epa.gov. Myös nitrotolueenit (yksinitrausasteen tolueenijohdokset) ovat kellertäviä nesteitä tai kiinteitä aineita, joilla on havaittavissa karvasmantelimainen, “karvas” haju nj.gov. 2,4- ja 2,6-dinitrotolueeni (DNT) esiintyvät vaaleankeltaisina kiinteinä aineina; niillä on lievä tunnusomainen haju, joskin tarkkaa hajukynnystä ei ole kirjattu epa.gov. Sen sijaan TNT itsessään on huoneenlämpötilassa käytännössä hajuton (kiteinen kiinteä aine) 19january2021snapshot.epa.gov – toisin sanoen mahdolliset hajuhaitat TNT:n tuotantolaitoksissa johtuvat muista prosessikemikaaleista (kuten jäännöstolueenista, nitrausvälituotteista) sekä prosessista vapautuvista kaasuista (esim. typen oksideista). On huomattava, että joidenkin näiden yhdisteiden hajukynnys on paljon alhaisempi kuin niiden työperäiset raja-arvot; esimerkiksi monet ihmiset haistavat tolueenin jo parin ppm:n pitoisuudessa ilmassa, mikä on selvästi alle tyypillisten työhygieenisten rajojen cdph.ca.gov. Haju varoittaa siis jo hyvin matalista pitoisuuksista, mikä toisaalta tarkoittaa, että hajuhaittoja voi ilmetä, vaikka päästöt olisivat teknisesti luvan ja terveysrajojen puitteissa.
Päästötyypit ja hallintatekniikat (BAT)
VOC-päästöt: Nitroaromaattien tuotannossa haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) muodostavat merkittävän päästötyypin. Tolueeni toimii usein liuottimena tai raaka-aineena, ja sitä voi vapautua ilmaan prosessivuodoista, varastosäiliöiden huohotuksesta tai esimerkiksi laitteistojen huoltojen yhteydessä. Myös kevyesti haihtuvat nitroyhdisteet (kuten nitrobentseeni tai nitrotolueenit, joilla on vähäinen mutta ei olematon höyrynpaine) voivat ilmestyä pieninä pitoisuuksina ilmaan. Parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden (BAT) mukaisesti laitokset sulkevat prosessit ja käyttävät kaasunpesureita, tiiviitä varastosäiliöitä sekä haihtumispäästöjen talteenottoa/minimointia. Tästä huolimatta diffuuseja VOC-päästöjä voi ympäristöön päästä. Pitoisuudet ovat yleensä hyvin matalia, mutta riittävät aiheuttamaan hajun, jos yhdisteen hajukynnys on alhainen. Esimerkkinä Yhdysvalloissa mitattiin erään kierrätystehtaan lähialueen ilmasta tolueenia n. 42 mg/m^3, kun lähiasukkaat olivat valittaneet pistävästä hajusta ja oireilusta publications.iarc.who.int. Tämä vastaa yli 10 ppm tolueenia, mikä ylittää reilusti aineen hajukynnyksen ja selittää havaitut hajuhaitat. Yleisesti BAT-vaatimuksiin kuuluu VOC-päästöjen valvonta ja vuodontorjunta (esim. vuotavien liitoskohtien LDAR-ohjelmat) impel.eu, mikä onkin vähentänyt nykyaikaisten laitosten tavanomaisia emissioita. Kuitenkin edes tiukat tekniset toimet eivät aina takaa, ettei hajua ajoittain tuntisi lähiympäristössä – erityisesti häiriötilanteissa tai poikkeuksellisissa käyttötilanteissa (esim. käynnistys-/ajoalasajot, joissa voi tapahtua soihdutusta tai hallittuja päästöjä). VOC-päästöjen aiheuttamat hajut ovat usein kuvaillun kaltaisia makean liuotinmaisia (tolueeni) tai karvasmantelimaisia aromeja (nitroyhdisteet).
Typen oksidit: Nitrausreaktiot tuottavat sivutuotteena typpikaasuja, erityisesti typen oksideja. NO₂-kaasu on ruskehtavaa ja pistävän ärsyttävän hajuista – pieninäkin pitoisuuksina sen tunnistaa “savumaisesta” tai kloorimaisesta hajusta. BAT-määräysten mukaisesti nitrausprosessien pakokaasut johdetaan happopesureihin (joissa typpihappo talteenotetaan) tai käsitellään termisellä hapetuksella/katilla sekä typenoksidien pelkistyslaitteistolla päästöjen leikkaamiseksi. Tästä huolimatta pientä NOx-jäännöspäästöä yleensä esiintyy. Euroopan komission BREF-asiakirjan mukaan orgaanisten kemikaalien suurvolyymituotannossa nitrausprosessien BAT-päästötaso NOx:lle on tyypillisesti 7–220 mg/Nm^3 (ilmoitettuna NO₂:na) pesureilla varustetussa prosessissa mpo.gov.cz. Alaraja (~7 mg/m^3) on saavutettavissa, kun kaasukuorma on pieni ja pesu tehokasta, mutta korkeamman kuorman tilanteissa jopa ~0,2 g/m^3 voi jäädä jäljelle huippupäästönä mpo.gov.cz. Jos käytössä on lisäksi katalyyttinen pelkistys, NOx-pitoisuudet voidaan saada alemmiksi (esim. ~25 mg/m^3), kun taas pelkällä SNCR:llä voivat jäädä lähemmäs 150 mg/m^3 mpo.gov.cz. Vaikka nämä päästöt sinänsä täyttävät ympäristöluvan vaatimukset, ne voivat ajoittain synnyttää hajua lähiympäristöön, erityisesti jos on matalapaine/tiheä ilma (hajujen leviämisolosuhteet heikot) tai jos pesuritehokkuus hetkellisesti laskee. Tyypillisiä havaintoja ovat “happamalta” tai “kemikaaliselta” haisevat ilmavirtaukset tehtaan lähistöllä, mikä viittaa typen oksideihin tai muihin reaktiokaasuihin. NOx-päästöjen minimoimiseksi BAT edellyttää mm. monivaiheisia pesureita (esim. typpihappopesu + vesipesu + emäksinen pesu) nitrausprosesseissa; eräässä eurooppalaisessa laitoksessa on raportoitu käytettävän kolmea peräkkäistä pesuria nitrauskaasuille (typpihappo, vesi, natriumhydroksidi) juuri NOx- ja happopäästöjen talteenottoon mpo.gov.cz.
Rikkidioksidi (SOx): TNT:n ja vastaavien nitroaineiden tuotantoon liittyy väkevän rikkihapon käyttö (sekoitettu nitraushappo “mixed acid” sisältää typpi- ja rikkihappoa). Normaalisti rikkihappo ei haihdu ilmaan, mutta spent acid – eli käytetty hapan seos – sisältää orgaanisia epäpuhtauksia, jotka on poistettava. Monilla laitoksilla on hapon rekuperaatioyksikkö, jossa käytetty happo poltetaan (orgaaniset aineet tuhotaan korkeassa lämpötilassa) ja rikkidioksidikaasu imeytetään takaisin konsentroiduksi rikkihapoksi. Tällaisen prosessin yhteydessä voi vapautua hieman SO₂-päästöä. SO₂ on pistävän polttava, “tulitikun liekin” hajuinen kaasu. Hyvin hallitussa BAT-prosessissa SOx-päästöt jäävät kuitenkin erittäin alhaisiksi (BREF:n mukaan tyypillisesti 1–15 mg/Nm^3 katalyyttisten tai hyvien pesuratkaisujen ansiosta) mpo.gov.cz. Näin vähäiset rikkidioksidimäärät eivät yleensä johda merkittävään hajuun ympäristössä. Mikäli kuitenkin tapahtuu häiriö, esimerkiksi happonsaostusyksikön ohitus tai poikkeuksellinen polttotilanne, voi ilmaan päästä rikkidioksidia tai jopa vetysulfidin kaltaisia rikkiyhdisteitä (jos esim. jäteveden rikkiä pelkistyy). Tällaiset tilanteet voivat aiheuttaa lyhytaikaisesti pahojakin hajuhaittoja (mädän kananmunan tai pistävän rikkihapon hajuja). Normaalioloissa, BAT-menetelmin, SOx-hajuhaitat pyritään siis eliminoimaan, ja jatkuvatoimisilla savukaasumittareilla varmistetaan, että päästöt pysyvät asetettujen lupatasojen alapuolella.
Hiukkaspäästöt (PM10): Kiinteitä hiukkasia voi vapautua prosessista esimerkiksi pölyävien tuotteiden tai sivutuotteiden muodossa. TNT ja DNT ovat kiinteitä aineita, joita saattaa prosessin loppuvaiheissa olla kiteinä tai jauheena – samoin nitrausprosessissa syntyy joskus sivusuoloja (esim. natriumsuolaa, jos neutralointia tehdään) tai räjähdejätteitä (kuten kiteitä, joita poistetaan suodattamalla). Ilmaan päästessään nämä muodostavat pölyä, josta osa voi olla PM10-kokoluokkaa. BAT-tekniikat näiden hallintaan ovat suodattimet (pussisuodattimet, sähkösuodattimet ym.), suljetut kuljettimet ja kapselointi. Hyvin hoidettuna hiukkaspäästöt jäävät yleensä <5–10 mg/Nm^3 tasolle, eli varsin vähäisiksi. Pölyävillä hiukkasilla itsessään ei yleensä ole voimakasta hajua, mutta ne voivat kantaa pinnallaan hajua tuottavia kemikaaleja. Esimerkiksi DNT-kiteiden pöly voi levittää lievää öljyistä hajua. Yleensä kuitenkin hajuhaitan kannalta hiukkaspäästöt eivät ole kriittisin tekijä, vaan VOC- ja kaasumaiset päästöt ovat dominoivampia hajunlähteitä. PM10-pölyn merkitys on enemmän terveydellinen (hiukkasten kulkeutuminen keuhkoihin) kuin hajuhaitta, ja siksi viranomaisrajat (esim. EU:n ympäristöilman PM10-raja) varmistavat, että lähiasutukselle ei kerry hiukkaskuormaa.
Muut mahdolliset yhdisteet: Edellä mainittujen lisäksi tietyissä tapauksissa voi ilmaan päätyä muitakin yhdisteitä, kuten ammoniakkia tai amiineja (esim. jos prosessissa on nitroraffinaattien käsittelyä emäksellä, voi vapautua hieman nitrofenolien ammoniumsuolojen hajua tms.). Toisinaan nitrausyhdisteiden hajoamistuotteet (nitrofenolit, nitrocresolit) voivat aiheuttaa erittäin pistäviä hajuja – esimerkiksi vanhoilla räjähdetehtailla tunnettiin “fenolinen” haju maaperän kontaminaatiosta. Nämä on kuitenkin nykyisin harvinaisia normaalitoiminnassa. Best Available Techniques -periaate edellyttää kaikkien tunnistettujen hajua tuottavien päästöjen ehkäisyä tai käsittelyä parhailla teknologioilla – esimerkiksi biofiltrejä on joissain laitoksissa käytetty VOC/haisevien kaasujen poistamiseen, ja höyrynpalautusjärjestelmiä (VRU) tankkaus- ja lastaustoiminnoissa, jotta orgaanisia höyryjä ei pääse ilmaan.
Hajuhaitat ja vaikutukset asutuksen lähellä
Asutuksen läheisyys korostaa hajuhaittojen merkitystä. Pienikin päästö, joka teollisuusalueen sisällä hajaantuu huomaamattomasti, voi alempana tuulen alla tiiviissä asutuksessa aiheuttaa voimakkaan hajun aistimuksen . Ympäristöviranomaiset usein määrittelevät hajuhaitalle kriteereitä esimerkiksi hajuyksikköinä (ou_E) tunnissa tietyllä todennäköisyydellä. Käytännössä, jos teollisuuslaitos sijaitsee alle ~1 km etäisyydellä asuinalueista, valituksia tulee helposti, mikäli hajua leviää. Monissa maissa onkin suosituksia suojavyöhykkeistä räjähde- ja kemiantehtaille. Esimerkiksi Kreikassa sijaitsevan Thessalonikin länsipuolella asuinalue (Kordelio) on vain ~500 metrin päässä öljyjalostamosta; alueella koettiin vuosina 2016–2017 toistuvasti “hengitystä vaikeuttavia, öljyn ja nestekaasun hajuisia” episodiovia, joista tehtiin yli 30 kansalaisvalitusta impel.euimpel.eu. Vuonna 2017 asukkaat perustivat “Breathing is a Right” -nimisen kansalaisryhmän ja ottivat jopa oikeusasiamiehen (Citizen’s Advocate) mukaan ajamaan asiaa. Viranomaisten paineen alla aluehallinto käynnisti laajan tutkimusohjelman: yli vuoden ajan (4/2018–4/2019) kerättiin näytteitä ja analysoitiin ilmaa haisevien yhdisteiden varalta. Tuloksena virallisessa raportissa todettiin mm., että jalostamon prosesseista peräisin olevia rikkiyhdisteitä (merkaptaanikomponentteja) esiintyi kaupunkialueen ilmassa pitoisuuksina, jotka selittivät hajuhavainnot. Erityisesti jalostamon jätevedenpuhdistamon ja lietteenkäsittelyn päästöissä oli piikkihetkinä jopa 10–20-kertaisia pitoisuuksia näitä haisevia rikkiyhdisteitä verrattuna tavanomaiseen tasoon impel.euimpel.eu. Tämä tapaus osoittaa, että BAT:stä huolimatta (jalostamo toki toimii luvanvaraisesti) hajuongelmia voi ilmetä, jos lähistöllä on herkkiä kohteita. Saman raportin mukaan säähavaintojen ja mittausten perusteella tietyissä sääolosuhteissa (esim. inversiotilanteet ja tuulen suunta kohti asutusta) hajujen kulkeutuminen voimistui.
Kotimainen tapaus: Sunilan sellutehdas
Stora Enso Sunilan sellutehdas (Kotka, 1938–2023) oli IMPELin hajututkimuksen kohteena toukokuussa 2023. Tehtaalla syntyneet TRS-yhdisteet (rikkivety, metyylimerkaptaani, dimetyylisulfidi, dimetyylidisulfidi) aiheuttivat toistuvia hajuhaittoja, vaikka laitos täytti ympäristöluvan ja BAT-vaatimukset. Päästörajat oli asetettu vuorokausikeskiarvoina (1–10 mg/Nm³), mutta hajupiikit saattoivat kestää vain minuutteja ja silti häiritä asukkaita koko päivän. TRS-pitoisuuksia seurattiin jatkuvatoimisesti, ja data julkaistiin viiden minuutin välein verkossa. Tämä paransi valvontaa ja mahdollisti nopean reagoinnin valituksiin, mutta hajuhaittoja esiintyi silti: esimerkiksi vuonna 2021 kirjattiin 10 hajuhaittavalitusta. Sunilan tapaus osoittaa, että hajuhaittoja voi ilmetä myös BAT-laitoksessa, vaikka luvan ehdot täyttyvät impel.euimpel.eu.
Kotimainen tapaus: Oulun Nuottasaari
Oulun Nuottasaaren tehdasalueella (Stora Enson sellutehdas ja Kemira Chemicals Oy) asukkaat ovat raportoineet toistuvia hajuhaittoja, vaikka laitokset toimivat ympäristöluvan puitteissa. Valituksia on tehty 14 kertaa 14 kuukauden aikana, ja hajun on todettu tunkeutuvan asuntoihin ilmanvaihdon kautta. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus vahvisti hajujen olemassaolon ja totesi, että hajapäästölähteitä ei ole täysin tunnistettu. Tästä syystä on haettu ympäristöluvan muuttamista niin, ettei hajua sallittaisi leviävän tehdasalueen ulkopuolelle. https://ylupa.avi.fi/fi-FI/asia/2220001
Yhteenveto: Kemianteollisuuden ja räjähdeteollisuuden laitoksissa, joissa käsitellään TNT-tuotannon kaltaisia nitroaromaattisia kemikaaleja, voi esiintyä ilmapäästöjä ja dokumentoituja hajuhaittoja, vaikka prosessit käyttäisivät parasta saatavilla olevaa tekniikkaa (BAT). Tyypillisiä päästökomponentteja ovat VOC-yhdisteet (esim. tolueenihöyryt), typen oksidit, mahdollisesti rikkidioksidi sekä prosessipölyt. Monet näistä aineista omaavat erittäin voimakkaan tai helposti havaittavan hajun: esimerkiksi nitrobentseeni (mantelin haju) huomataan jo alle sadasosassa ppm:ää epa.gov, ja tolueeninkin makea liuotinhaju kantautuu hyvin epa.gov. Lähistöllä asuva väestö voi haistaa prosessien päästöjä pitoisuuksilla, jotka jäävät kauas alle varsinaisten terveysrajojen, mutta jotka silti aiheuttavat haittaa viihtyvyydelle. Hajuhaitoista on raportoitu sekä Euroopassa että kansainvälisesti useiden laitosten yhteydessä, ja usein ne johtavat asukkaiden valituksiin, viranomaistutkimuksiin ja toisinaan tiukennettuihin lupamääräyksiin. Vaikka nykyaikainen BAT pystyy minimoimaan päästöjä, nollapäästöä ei ole täysin saavutettavissa, joten vähäisetkin jäännöspäästöt voivat tietyissä tilanteissa synnyttää hajun. Viranomaisten julkaisut (EPA, ECHA, EU BREF) tukevat tätä kuvaa: ne tunnustavat, että hajupäästöjen hallinta on oleellinen osa ympäristöasioiden hoitoa. Esimerkiksi EU:n BREF-dokumentaatiossa on annettu ohjeelliset pitoisuusrajat monille päästöille, mutta toisaalta myös todettu, että hajuihin liittyvät ongelmat on ratkaistava tapauskohtaisesti mm. naapuruusalueen mukaan. Yhteenvetona, nitrotolueeneja, DNT:tä, tolueenia ja nitrobentseeniä käsittelevien laitosten kokemukset osoittavat, että BAT:stä huolimatta hajuhaittoja voi esiintyä, ja niiden ehkäiseminen edellyttää sekä kehittynyttä tekniikkaa että aktiivista vuoropuhelua ympäröivän yhteisön kanssa.
Useat tapausesimerkit vahvistavat, että hajuhaittoja on esiintynyt sekä Euroopassa että kansainvälisesti, mikä korostaa aiheen ajankohtaisuutta ja tärkeyttä ympäristö- ja terveysnäkökulmasta.
Ovatko TNT-tehtaan ja sellutehtaan hajuhaitat verrattavissa?
Yhtäläisyydet
- Molemmissa hajut leviävät asuinalueille ja aiheuttavat valituksia, vaikka päästöt olisivat luvan rajoissa.
- Hajupiikit voivat olla lyhytaikaisia mutta silti häiritseviä.
- Asutuksen läheisyys tekee hajuhaitoista merkittäviä.
Erot
- Sellutehtaassa hajut johtuvat TRS-yhdisteistä, jotka ovat äärimmäisen pahanhajuisia mutta terveydelle vaarallisia vasta paljon korkeammissa pitoisuuksissa.
- TNT-tehtaassa hajut liittyvät nitroaromaattisiin yhdisteisiin (tolueeni, DNT, nitrobentseeni), joilla voi olla paitsi hajuhaittoja myös suoria terveydellisiä vaikutuksia.
- Sellutehtailla on vakiintuneet mittaus- ja seurantakäytännöt (esim. Sunilan TRS-data reaaliaikaisesti verkossa). TNT-tehtailla vastaavaa järjestelmää ei Suomessa ole, eikä hajupäästöille ole raja-arvoja.
📌 Johtopäätös:
Sellu- ja TNT-tehtaiden hajuhaitat ovat osittain vertailukelpoisia siinä, että molemmat voivat aiheuttaa runsaasti valituksia ja viranomaisille ongelmia. Erona kuitenkin on, että TNT-tehtaan hajut liittyvät myrkyllisiin ja osin syöpävaarallisiin kemikaaleihin. Sellutehtaiden hajut ovat pääosin viihtyvyyshaitta, kun taas TNT-tehtaalla ne voivat merkitä myös todellista terveysriskiä.