Forcit:n onnettomuushistoriasta lyhyesti
Forcit Oy Ab on perustettu vuonna 1893. Se on osakeyhtiö, jonka kotipaikka on Hanko. https://www.asiakastieto.fi/yritykset/fi/oy-forcit-ab/01031896/taloustiedot Tämä on kooste Forcit Oy:n Hangon ja Vihtavuoren onnettomuuksista, vaaratilanteista ja oikeuskäsittelyistä. Forcit Oy:llä, Suomen merkittävimmällä räjähdysainevalmistajalla, on takanaan useita vakavia onnettomuuksia ja vaaratilanteita, jotka osoittavat alan sisäänrakennetut riskit ja korostavat prosessiturvallisuuden kriittistä merkitystä. Hangon tehtaan onnettomuudet 1969 ja 1993.
17. kesäkuuta 1969 Hangon tehtaalla tapahtui yhtiön historian tuhoisin onnettomuus, kun patrunoitihuone räjähti. Räjähdyksessä menehtyi neljä työntekijää ja 13 loukkaantui. Räjähdys ja sitä seurannut tulipalo tuhosivat myös kolme muuta patrunointihuonetta. Tämä tapaus jäi Forcitin historian vakavimmaksi henkilövahinkoja aiheuttaneeksi onnettomuudeksi.
7. kesäkuuta 1993 Hangon emulsioräjähdetehtaalla sattui jälleen räjähdys. Onnettomuus aiheutui uudenlaista emulsioräjähdettä sisältäneen säiliön räjähtämisestä tuotantobunkkerissa. Räjähdys oli erittäin voimakas, aiheuttaen miljoonien markkojen vahingot ja järkyttäen koko lähiseutua. Kaksi työntekijää loukkaantui lievästi ja useat saivat lasinsiruista aiheutuneita pintahaavoja. Onneksi henkilövahingot jäivät vähäisiksi, mutta tapaus korosti jälleen emulsioräjähteiden valmistusprosessin riskialttiutta ja herkkyyttä hallinnan pettämiselle.
Onnettomuustutkintakeskuksen (OTKES) vuonna 1998 julkaisema raportti totesi, että räjähdys johtui emulsioräjähteen valmistusprosessin häiriöstä ja puutteellisesta prosessiturvallisuuden hallinnasta. Suosituksissa korostettiin laitteistojen teknisen turvallisuuden, prosessinhallinnan, riskienarvioinnin ja työntekijöiden koulutuksen tehostamista.
Vihtavuoren suuronnettomuusvaaratilanne 2013 ja oikeudenkäynti 2017–2018. Kesällä 2013 Vihtavuoren tehtaalla syntyi Suomen rauhanajan historian suurin evakuointitilanne, kun tehdasalueella säilytetty jätekontti alkoi kuumentua ja höyrytä vaarallisesti. Kontti sisälsi emulsioräjähdejätettä, johon oli joutunut mukaan sulfidipitoista malmikivijauhetta, vettä, rättejä, kumikäsine sekä kaksi räjäytintä. Reaktio laukaisi ammoniumnitraatin ja rautasulfidin välisen kemiallisen reaktion, joka nosti lämpötilan yli 100 °C. Kontti sijaitsi vain 5 metrin päässä varastosta, jossa oli 40 000 kiloa anfo-räjähdettä ja 2 000 kiloa asiakkaiden palauttamia räjähtäviä tuotteita. Tilanne oli kriittinen, sillä räjähdeainetta sisältävä kontti oli osa satojen konttien varastoaluetta, jota oli säilytetty ilman Tukesin lupaa vuosien ajan. Lopulta Vihtavuoren noin 2 000 asukasta evakuoitiin. Tilanne saatiin hallintaan vasta, kun puolustusvoimien pomminpurkurobotti ampui reiän konttiin, jonka jälkeen sitä voitiin jäähdyttää vedellä. Tuotanto keskeytettiin viikoksi.
Oikeudenkäynti alkoi huhtikuussa 2017, jolloin syyttäjä vaati Forcit Oy:n johdolle vastuuta: Kuudelle johtajalle (mm. toimitusjohtaja, riskienhallintajohtaja, tuotantopäällikkö, laatupäällikkö) syytteet räjähderikoksesta.Kolmelle syytteet myös ympäristörikkomuksesta. Forcit Oy:lle yhteisösakko. Syyttäjän mukaan yhtiö oli säilyttänyt räjähdejätteitä järjestelmällisesti ilman lupaa, eikä sillä ollut tarkkaa tietoa varastoitujen jätekonttien sisällöstä, kunnosta tai määrästä. Tilannetta pahensi se, että osa konteista oli vaurioituneita ja kontit oli varastoitu tiiviisti useaan kerrokseen ilman riittäviä turvallisuusvyöhykkeitä. Tukesin ja OTKESin arvioissa Vihtavuoren tapaus osoitti laajemman turvallisuuskulttuurin ja riskienhallinnan puutteita Forcit Oy:ssä, sekä vakavia laiminlyöntejä jätehuollossa, dokumentoinnissa ja turvallisuusprosessien valvonnassa.
Johtopäätökset Forcitin Hangon ja Vihtavuoren tapahtumat osoittavat, että räjähdysaineteollisuudessa riskit eivät rajoitu tuotantoprosessiin, vaan ulottuvat myös jätehuoltoon, varastointiin ja koko toiminnan turvallisuuskulttuuriin. Tapaukset osoittavat, että suljettu kierto tai modernit BAT-tekniikat eivät itsessään takaa absoluuttista turvallisuutta, vaan toimialalla vaaditaan jatkuvaa valvontaa, riskienarviointia, viranomaismääräysten tiukkaa noudattamista ja avointa turvallisuuskulttuuria.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005175850.html
Hangon TNT-perintö? Suomalaiset tutkimukset osoittavat vakavat terveysriskit
Trinitrotolueeni (TNT) on tunnettu sotaräjähde, jonka tuotanto ja käsittely aiheuttavat vakavia riskejä työntekijöiden terveydelle. Suomessa TNT:tä valmistettiin vielä 1980-luvulla, ja on todennäköistä, että tutkimuksissa viitataan Hangon Forcitin (aiemmin tunnettu nimellä Finska Forcit-Dynamit Aktiebolaget) tehdastoimintaan. Yhtiö on ollut merkittävä räjähteiden valmistaja Suomessa, ja sen Hangon tehdas on ollut keskeinen osa tätä toimintaa. Vaikka tutkimuksissa ei suoraan mainita tehdasta nimeltä, niiden ajankohta ja konteksti viittaavat vahvasti Forcitin Hangon toimintaan. Tässä artikkelissa käsitellään kahta suomalaista tutkimusta, joissa selvitettiin TNT-altistuksen vaikutuksia työntekijöihin. Tutkimukset paljastavat merkittäviä biologisia vaikutuksia myös altistustasoilla, jotka eivät ylittäneet silloisia raja-arvoja.
Ensimmäinen tutkimus (Ahlborg et al., 1988) tarkasteli virtsanäytteitä 50 työntekijältä räjähdetehtaassa. Näytteet kerättiin ennen työviikkoa ja työvuoron jälkeen. Tutkimuksessa mitattiin virtsan mutageenista aktiivisuutta sekä TNT:n ja sen kahden aineenvaihduntatuotteen, 4-ADNT:n ja 2-ADNT:n, pitoisuuksia. Tulokset osoittivat, että työvuoron jälkeen virtsassa oli selvästi enemmän mutageenista aktiivisuutta, erityisesti niillä työntekijöillä, jotka työskentelivät trotyylivalimossa ja seulomossa. Virtsan 4-ADNT-pitoisuus korreloi parhaiten mutageenisuuden kanssa, ja tutkijat suosittelivat tämän yhdisteen käyttöä biomonitoroinnin välineenä. Merkittävää oli myös se, että TNT:n imeytyminen ei selittynyt pelkällä hengitystiealtistuksella; ihon kautta tapahtuva imeytyminen osoittautui tärkeäksi altistustavaksi.
Toinen tutkimus (Savolainen et al., 1985) tarkasteli TNT:n vaikutusta verisolujen hemisynteesiin sekä kaihimuodostukseen. Yhdeksän työntekijää, joista seitsemällä todettiin molemminpuolinen kaihi, tutkittiin vertaamalla heidän verensä entsyymiaktiivisuuksia altistumattomiin kontrollihenkilöihin. Tulokset osoittivat, että tärkeimpien hemisynteesiin osallistuvien mitokondrioentsyymien, δ-aminolevuliinihapposyntaasin ja hemisyntaasin, aktiivisuus oli huomattavasti alhaisempi altistuneilla. Nämä vaikutukset heijastavat todennäköisesti TNT:n aiheuttamia mitokondriovaurioita verenkierron retikulosyyteissä. Samanaikaisesti kaihin kehittyminen viittaa pidempiaikaiseen, kumuloituvaan vaikutukseen silmän linssissä.
Tutkimusten mittaukset eri tuotanto-osastoilla osoittavat, että vaikka ilman TNT-pitoisuudet pysyivät alle silloisten hygieniarajojen, biologiset vaikutukset olivat selkeitä. Esimerkiksi trotyylivalimossa pitoisuudet olivat 0,2–0,5 mg/m³, seulomossa 0,5 mg/m³, synteesihuoneessa 0,31–0,39 mg/m³ ja pakkaamossa 0,02–0,19 mg/m³. Tutkimukset korostavat, ettei pelkkä ilmanlaadun mittaaminen riitä arvioimaan altistuksen riskejä, vaan tarvitaan biologista monitorointia, kuten virtsa- ja verinäytteitä.
On huomionarvoista, että vaikka tutkimuksissa ei nimetä yksittäistä tehdasta, niiden toteuttajina toimivat suomalaiset laitokset – Työterveyslaitos ja Helsingin yliopisto – ja altistusprofiilit vastaavat Hangon tehtaan toimintaa ennen TNT-tuotannon lopettamista. Siksi näitä tuloksia voidaan pitää merkityksellisinä myös Hangon tehdasalueen historiassa ja mahdollisten ympäristö- ja terveysriskien arvioinnissa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että TNT aiheuttaa ihmiselimistössä mitattavia muutoksia jopa silloin, kun altistus jää alle raja-arvojen. Ihon kautta tapahtuva imeytyminen on erityisen merkittävä altistustie, ja biologisten näytteiden analysointi paljastaa vaikutuksia, joita ei ilmanäytteistä voida havaita. TNT:n käsittelyyn liittyvät terveysriskit ovat todellisia ja dokumentoituja, ja historiallisten tuotantoalueiden, kuten Hangon, osalta ne olisi syytä ottaa vakavasti huomioon myös nykyisessä ympäristön ja terveyden suojelussa.
Lähteet
Ahlborg G Jr, Einistö P, Sorsa M. Mutagenic activity and metabolites in the urine of workers exposed to trinitrotoluene (TNT). British Journal of Industrial Medicine. 1988;45(5):353–358.
Saatavilla verkossa: https://oem.bmj.com/content/45/5/353
(Pääsy voi edellyttää kirjautumista tai organisaatiolisenssiä.)
Savolainen H, Tenhunen R, Härkönen H. Reticulocyte haem synthesis in occupational exposure to trinitrotoluene. British Journal of Industrial Medicine. 1985;42(5):354–355.
Saatavilla verkossa: https://oem.bmj.com/content/42/5/354
Huom. Tutkimusjulkaisut ovat tekijänoikeuden alaisia, eikä niiden täydellinen sisältöä saa julkaista edelleen ilman erillistä lupaa. Tällä sivustolla esitetyt yhteenvedot ja tulkinnat perustuvat alkuperäisiin lähteisiin ja on laadittu tiedottamistarkoituksessa.